Kirjoituksia yhden akan elämästä.

Auringon perässä muutettiin, mutta varjossakin on joutunut tarpomaan. Ehkä olisi pitänyt osata ennakoida, että suuret elämänmuutokset eivät suju ongelmitta, varsinkaan jos on muutenkin mielenterveyden kanssa haasteita.

Lisääntynyt valo kirkastaa päivien lisäksi ajatuksia, eikä uuden lehden kääntäminen tunnu enää täysin mahdottomalta ajatukselta.

Harvoin sitä tulee totuudenmukaisesti vastattua kysymykseen “Mitä kuuluu?”, mutta koska en keksinyt mitään muutakaan jutunjuurta, niin kysyin sitä itseltäni ja vastasin niin hyvin kuin osasin.

Unelmat muuttuvat todeksi, kun elokuussa 2026 tämän akan perhe suuntaa kouluvuoden ajaksi Fuengirolaan!

Kun on kolmekymmentä vuotta pitänyt omaa kehoa vihollisena, niin miten sen kanssa on mahdollista solmia vihdoin rauha?

7 kurjuuden kuukautta, jotka mieluummin viettäisin jossain aivan muualla.

Olisipa päähän mahdollistaa asentaa on/off-nappi, jotta edes joskus saisi nauttia pelkästä hiljaisuudesta.

Osittain selittämättömät kivut polvissa. Lonkan limapussin tulehdus molemmissa lonkissa. Ahdistus ja masennus. Nämä kaikki kun yhdistää, on toimintakyky aika vähissä.

Kun Suomessa sataa räntää ja pimeyttä on kestänyt jo viikkotolkulla, alkaa mielen täyttää muistikuvat toisenlaisesta maisemasta. Se on Aurinkorannikon kutsu!