Mieli, joka ei koskaan pysähdy

Sekalaiset ajatukset kimpoilevat päässä edestakaisin, eikä yhdenkään asian äärelle ehdi pysähtyä. On kuin pää olisi täynnä eksyneitä mehiläisiä, joista kukaan ei tiedä mistä on tulossa tai minne on menossa. Voiko joku oikeasti olla ajattelematta mitään? En minä ainakaan.

Olisipa joskus edes hetken hiljaista

…eikä pelkästään ympärillä, vaan ihan oman pään sisällä! Koskaan ei ole hetkeä, jolloin olisi täysin hiljaista. Jos ei mitään muuta, niin sitten päässä soi jokin älytön ysärihitti, josta en osaa kuin kertosäkeen. Aivoni jauhavat kaikkia mahdollisia asioita kellon ympäri, mutta mikään ajatus ei saa kulkea vapaasti, vaan aina joku toinen tulee keskeyttämään ja valtaa kaistan. Yritä siinä nyt sitten suunnitella viikon ruokalistaa, kun samaan aikaan aivot syöttävät ajatuksia pyykinpesusta, kynsien lakkauksesta, kynttilöiden polttamisen vaaroista, pieniksi jääneistä luistimista (olisi koon 32 kaunot, tarviitko?), kesän partioleirin ilmoittautumisesta, laskujen maksamisesta, uunin pesusta (onko mitään veemäisempää kotityötä?!), kissojen rokotuksista, uusista tatuointi-ideoista, viherkasvien suihkupäivästä, päikkytuntien ilmoittamisesta ja mitä jos leikkaisi hiukset sittenkin lyhyiksi?

Ei ole helppoa ei.

Joskus ajatukset käyvät niin kuumina, että en pysty tekemään yhtään mitään. Halvaannun vain sohvalle ja päässä raksuttaa lakkaamatta. Ahdistaa, koska en saa mistään kiinni. Vähän sama, kuin kissana yrittäisi juosta omaa häntäänsä kiinni. Hetkeksi siinä voi onnistua, mutta sitten se perkele taas lipeää ja ralli alkaa uudestaan. Huah.

Nyt jo on muuten sellainen tunne, että tästä julkaisusta tulee melkoinen sillisalaatti, jossa ei lopulta ole välttämättä mitään järkeä saati sitten punaista lankaa. Mutta ihan sama, omaksi iloksihan tässä kirjoitellaan!

Miljoona Ajatusseulasta!

Jos Harry Potter on tuttu, niin ehkä muistat Dumbledoren kansliassa olevan Ajatusseulan, johon pystyi säilömään, no, ajatuksia? Koska kaikki ajatukset ja muistot eivät vain mahdu päähän, niin osan voi säilöä kätevästi jossain muualla. Aivan mahtava systeemi, mistä näitä saa hankittua?! Ja koska en ole ilmeisesti velho (ei oo näkynyt pöllöjä kutsukirjeiden kanssa), niin voin tyytyä kyllä johonkin tavalliseen ulkoiseen kovalevyynkin, johon voisi kaiken sekalaisen tallettaa. Miten helppoa elämä olisikaan, kun voisi kerralla keskittyä yhteen asiaan! Ties kuinka monta maailmanlaajuista ongelmaa sitä pystyisikin Pohjan Akka ratkomaan, jos päässä ei samaan aikaan pyörisi Leijonakuningas (“Bumba en kuule sinua! Bumba-bambueeee…”), Madagasgar (“Kuka se metelöi?! Ai se minä olla..”), ensi viikon harrastusaikataulut, ne uudet tatskaideat (olis se lahjakorttikin käyttämättä..), muuttosuunnitelmat (pitää laittaa listaan, että muistan pakata sen lapsuuden joulutontun mukaan), kesäkukat, appelsiinit (hirveä himo niihin nyt!), kylmät varpaat, bruksismi (pitää muistaa sanoa siitä hammastarkastuksessa keväällä), “Kookospähkinöitä mulla tässä on, diididii..” - oli muuten erittäin hyvä se kookospähkinädrinkki siellä Bahamalla - olispa kiva mennä taas kahdestaan lomalle - pitäiskö meidän kuitenkin ajaa Espanjaan eikä mennä lentokoneella…

Ja sitten jo unohdin mitä olinkaan alunperin ollut tekemässä tai ajattelemassa. Oh well..

Suunnittelu ja ennakointi

Rakastan listoja! Teen ihan kaikesta mahdollisesta aina listan, koska asioiden näkeminen kirjoitettuna auttaa muistamaan ne paremmin. Kauppalistaa en juurikaan katsele kaupassa, vaan pidän sitä vain rutattuna kädessä suurimman osan ajasta. Muistan kuitenkin ulkoa melkein kaiken mitä olen siihen kirjoittanut, koska näen lapun mielessäni. Listat toimivat parhaiten silloin, kun kirjoitan ne käsin paperille, mutta joissain tapauksissa käytän myös puhelimen muistiota listojen laatimiseen. Se ei kuitenkaan toimi aivan yhtä hyvin, koska siitä ei jää samanlaista kuvaa mieleen.

Ilman listojen tekemistä pääni varmaan räjähtäisi. Ei sinne yksinkertaisesti vain voi säilöä kaikkea mahdollista nippelitietoa ja muistettavaa asiaa, vaan ne on pakko purkaa johonkin. Listojen tekeminen rauhoittaa mieltä ja siitä tulee aikaansaava olo, vaikka ei pelkän listan kirjoittaminen tietenkään saa asioita tehdyksi. Ja ah, se listalla olevien asioiden tekeminen! On aivan mahtavaa voida vetää jotain listalta yli, eli merkitä tehdyksi!! Se tyydytyksen tunne on huikea, jopa niin huikea, että aika usein saan itseni kiinni siitä, että kirjoitan listalle jonkin juuri tekemäni asian vain siksi, että saan vetää sen sieltä yli. Ja jotenkin asioiden hoitaminen ei tunnu niin palkitsevalta, jos niitä ei voi listata fyysisesti näkyväksi. Olenko yksin, vai ymmärtääkö tätä muut?

Inhoan myöhästymistä ja siksi suunnittelen kaikki lähtemiset aina mahdollisimman hyvin etukäteen, eli pakkaan kamat, teen aamupalaleivät, katson ulkovaatteet valmiiksi jne. Siis myös omat, en pelkästään lasten. Mikään ei pilaa päivää niin tehokkaasti kuin se, että heti aamusta sekoillaan pää kolmantena jalkana pitkin kämppää ja etsitään avaimia tai jotain muuta! Matkalle lähtiessä aloitan matkalaukun pakkaamisen yleensä vähintään viikkoa ennen reissua, monesti jo aiemmin. Ja teen myös listan pakattavista asioista. Tietenkin.

Lähes olematon keskittymiskyky

Koska ajatukset harhailevat ja jumittavat, en ole aikoihin pystynyt kunnolla keskittymään mihinkään pitkiä aikoja kerrallaan. On aikoja, jolloin en esimerkiksi pysty ollenkaan lukemaan kirjoja, koska en vain kykene keskittymään niin paljon, että ymmärtäisin lukemaani. Keskittymiskyvyn puuttuminen näkyy myös arjen askareissa; alan aamulla tyhjentämään tiskikonetta sillä välin, kun puuro on mikrossa. Koneesta osuu käteen lasi, mikä pitää viedä vitriiniin ja siinä matkalla huomaan, että ruokapöydällä on eiliseltä jäänyt lasten jogurttipurkki. Vien purkin roskiin ja huomaan roskiksen olevan täynnä. Vien roskapussia kohti eteistä ja matkalla eksyn siivoamaan kissanvessaa (koska ne jätökset mahtuu vielä siihen kädessä olevaan roskapussiin). Vien roskapussin ulos ja sisään palatessa päätän mennä laittamaan pyykkiä koneeseen. Lajittelen kaikki pyykit kasoihin lattialle ja teen suunnitelman pesujärjestyksestä. Ensin 60 asteen tummat pyykit. Voisinkin siihen koneelliseen laittaa meidän tyynyliinat! Vaihdan tyynyliinat ja laitan pyykit pyörimään. Sitten päätän kastella työhuoneeni viherkasvit, koska ne aina unohtuu. Ainiin pitää muuten viikata lapsille pieneksi jääneet vaatteet, laittaa ne pussiin ja pistää oven pieleen, että kulkeutuvat siitä eteenpäin. Palaan alakertaan ja muistan, että tänään täytyy muistaa tehdä kauppatilaus huomiselle. Istun seuraavat 20 minuuttia sohvalla ja teen tilausta. Menen tarkistamaan maitotilanteen jääkaapista ja huomaan, että ainiin olin tyhjentämässä sitä tiskikonetta! Tyhjennän astiat paikoileen ja päädyn pesemään koneen suodattimia. Muistan, että pitää lisätä tiskikonetabletit sinne kauppatilaukseen. Niin joo sehän oli myös kesken. Teen kauppatilauksen loppuun. Nyt onkin hyvä hetki selailla vähän somea. En muista mikrossa olevaa kaurapuuroa ennen kuin lapsi kysyy iltapäivällä, että miksi täällä mikrossa on jotain harmaata limaa.

Keskittymisvaikeuksien ryhmä

Parin viime vuoden aikana itselle on herännyt epäilys, että josko omien “ongelmien” ja erityispiirteiden takana olisikin ADHD, tai jokin muu neurokehityksellinen häiriö. Jaksaminen on kuitenkin ollut niin kortilla, että en ole jaksanut hakeutua tutkimuksiin, mutta syksyllä mainitsin asiasta vihdoin lääkärille muiden asioiden lomassa. Lääkäri teki lähetteen oman kunnan MiePä-tiimille (mielenterveys ja päihdetyön yksikkö) ja tammikuun lopussa sain ensimmäisen yhteydenoton sieltä. Homma etenee kuulemma siellä niin, että ensin tarjotaan ryhmämuotoista tukea, jonka jälkeen arvioidaan onko tarvetta lisätutkimuksille ja -tuelle. Tämä keskittymisvaikeuksien ryhmä kokoontuu yhteensä kuusi kertaa ja tapaamiset alkavat ensi viikolla. Lähden mukaan avoimin mielin ja toivon ainakin saavani vertaistukea, jos en muuta. En kuitenkaan usko, että kohdallani pelkkä kuuden viikon ryhmätyöskentely tuo riittävästi apua, mutta alku se ainakin on.

**©Pohjan Akka** *Tässä yhden shoppailupäivän saalis, kun sisäinen taiteilijani heräsi ollessani sairauslomalla.*

En ole koskaan ollut ylivilkas, mitä usein pidetään selkeimpänä merkkinä ADHD:sta. Olen kuitenkin lapsesta asti ollut todella tunnollinen, tarkka, mielikuvituksekas ja kova miellyttämään ja auttamaan muita. En kestä konflikteja enkä kovia ja/tai ärsyttäviä ääniä. Kuormitun hälinästä kamalasti, enkä pysty keskittymään sitäkään vähää jos ympärillä tapahtuu kamalasti asioita tai on paljon meteliä. Kirjat ovat tähän ainoa poikkeus, koska hyvää kirjaa pystyn tarpeen tullen lukemaan täysin siihen uppoutuen, vaikka ympärillä olisi sirkus täydessä vauhdissa. En ole koskaan ollut hyvä tarttumaan tehtäviin heti, vaan olen vitkuttelun mestari: voin todellakin siivota jääkaapit ja pestä sen typerän uunin, kunhan ei vaan tarvitse aloittaa yhdenkään Kela:n hakemuksen tekemistä. En koskaan maksa laskuja heti niiden saapuessa, vaan jätän ne lojumaan pöydälle ja ahdistun joka kerta kun katson niitä. Usein maksan laskut myöhässä ja vielä useammin jätän uusimatta kirjaston kirjat ajoissa. Innostun uusista asioista helposti ja sitten uppoudun niihin hetkeksi täysin; innostuin pari vuotta sitten ajatuksesta aloittaa maalaamisen ja piirtämisen ja nyt omistan maalaustelineen, useamman maalauspohjan, yli 40 eri väristä akryylimaalia, 10 erilaista sivellintä ja nipun paksua maalauspaperia ja vaikka mitä muuta, mutta en ole maalannut kuin yhden pienen taulun. Piirtämistä en aloittanut ollenkaan, vaikka ostin erillisen oppaan sen opettelua varten. Innostus siis myös lopahtaa yhtä nopeasti kuin syttyy.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ehkä tästä jo saa jonkinlaisen käsityksen tämän akan mielestä ja sen mielettömyydestä. Ja koska nyt pää on tyhjä enkä muista ollenkaan mikä tämän koko julkaisun kantavana ajatuksena oli, niin taidan lopettaa tähän. Olihan sitä siinäkin sekavaa sanasoppaa kerrakseen!