Loputon talvi

Meillä ei ole hurrikaaneja, meillä ei ole alligaattoreita, eikä meillä ole tappajahämähäkkejä. Mutta meillä on kylmää, pimeää ja kurjaa yli puolet vuodesta.

**©Pohjan Akka**‍ ‍Kun mittari näytti -26 astetta, eikä autot lähteneet käyntiin ja lääkäriin (20km) piti lähteä bussilla. Kotiin pääsin onneksi isäni kyydillä, koska bussia olisi pitänyt odottaa monta tuntia.

7 kurjuuden kuukautta

Lokakuusta huhtikuun loppupuolelle Suomessa on suoraan sanottuna aika hanurista asua. Talvessa on hyvin vähän asioita, mistä pidän, mutta lukemattomia asioita mitä jopa ihan vihaan.

VAROITUS. Jos et pidä negatiivisuudesta, niin jätä tämä julkaisu lukematta! Nyt meinaan valitetaan.

Loka-marraskuu

Loppusyksy lasketaan minun mielestäni jo talveksi, koska lokakuussa värit alkavat kadota ja ympäröivä maailma muuttuu harmaaksi ja ruskeaksi mössöksi. Sataa, on pimeää, on kylmää ja joka paikassa on kuraa. Siis ihan joka paikassa; meillä on syksyn jäljiltä kuraa jopa auton peruutuspeilissä, eli tiedän mistä puhun.

Ja joojoo; lokakuussa varsinkin on vielä paljon kauniitakin päiviä, jolloin aurinko paistaa ja elämä ei ole ihan niin paskaa. Mutta silti lokakuu on jo surun ja luopumisen kyllästämä, koska kasvukausi on ohi ja luonto tekee kuolemaa talven edellä. Loka-marraskuussa on myös aivan järkyttävän paljon kaikkia typeriä puutarhatöitä, jotka täytyy tehdä, vaikka yhtään ei huvittaisi. Keväällä sitä innoissaan istuttaa kaksisataa ruukkua (enkä edes ihan hirveästi liioittele..) täyteen kesäkukkia ja ripottelee ne pitkin pihaa iloa tuomaan. Syksyllä ne sitten täytyy kaikki tyhjentää ja kerätä pois, etteivät ruukut halkea talven aikana. Masentavaa hommaa! Sitten pitää muistaa suojata puita ja pensaita nälkäisiltä rusakoilta ja peuroilta, tai muuten ei tarvitse odotella kovin suuria omena- tai pensasmustikkasatoja seuraavana vuonna. Tärkeää on myös kerätä kaikki työvälineet varastoon talveksi ja siivota kasvihuone. Niin paljon typeriä ja raskaita hommia, mistä ei ole mitään välitöntä iloa. Syystyöt ovat puutarhurille (ainakin allekirjoittaneelle) kuin myrkkyä joisi. Ei maistu, ei sitten millään! Mutta kuka keväällä innoissaan kylvää ja istuttaa, niin saa syksyllä naama nurinpäin siivoilla kuolleen kesän jälkiä ja vannoa samalla mielessään, että ensi vuonna ei anna keväthulluuden nousta päähän.

Joulukuu

Joulukuussa on pimeää. IHAN. KOKO. AJAN. Varsinkin nykyään, kun luntakaan harvoin saadaan ennen vuodenvaihdetta. Ainoa mikä vuoden viimeisen kuukauden pelastaa, on tietysti joulu. Joulun odottaminen tuo valoa pimeyteen ja luo siten harhautuksen vuoden synkimpään aikaan. Joulun jälkeen arki kuitenkin iskee vasten kasvoja ja pitkä talvi siintää vielä edessä. Uutenavuotena porukka jo yrittää tsempata sillä ajatuksella, että kyllähän se pimein aika onneksi on jo ohitse ja päivä pitenee koko ajan…mutta ketä se muutama hassu minuutti oikeasti lohduttaa? Pimeää on silti aivan liian kauan ja vielä aivan liian pitkään!

Talvella ärsyttää kerrospukeutuminen ja toppavaatteet, joiden kanssa on mahdoton liikkua ja olla. Autossa istuessa joutuu koko ajan ähkimään ja puhkumaan, kun vaatteet vievät niin paljon tilaa ja kaulahuiviin meinaa kuristua. Tulee hiki, mutta kohta on taas hiton kylmä kun pitää nousta autosta. Lapset valittavat, että toppahanskoilla ei voi tehdä ulkona mitään ja kaulahuivikin kutittaa ja “tuntuu oudolta”. Kun äidin silmä välttää, niin pennut karkaavat ulos ilman huiveja ja kädessä pelkät puuvillasormikkaat. Sitten kohta valitetaan, että sormet on ihan jäässä ja yskittää.

Yskimisestä päästäänkin sopivasti siihen, kuinka talvella ei uskalla sopia yhtään mitään menoja, kun aina joku on kuitenkin kipeänä. AINA. Joku saamarin flunssapöpö jyllää koko ajan ja aina kun edellisestä toipuu, niin jo alkaa kurkkua taas kaihertaa ja uusi rutto tekee tuloaan. Onneksi sentään se ihan pikkulapsiaika on meillä jo ohitse, kun kauhulla katseli kuinka oma lapsi nuoli kaupassa ostoskärryjä. Siinä ei paljon käsidesillä lutraaminen enää auttanut.

**©Pohjan Akka**‍ ‍*31.12.2025, kun olin influenssan kourissa ja olohuoneen pöytä kuvasti melko hyvin sen hetken fiiliksiä.*

Tammi-helmikuu

Sydäntalvi. Pakkanen paukkuu ja luntakin saattaa sataa, riippuu talvesta. Tänä talvena lumen määrä on pysynyt hyvin maltillisena; meillä ei ole edes vielä kaivettu lumikolaa esiin ja eletään kuitenkin jo helmikuuta! Mutta kylmää sen sijaan on kyllä riittänyt. Paukkupakkaset alkoivat heti joulun jälkeen ja ilma on ollut melkein laittoman kuivaa ja kylmää sisällä ja ulkona. Meillä on iso kivitalo, joka lämpiää maalämmöllä ja talvisin meillä on sisällä noin 19 astetta lämmintä. Vesikiertoiset patterit hohkaavat tulikuumina, mutta ei paksujen kiviseinien sisällä lämpiä silti yhtään sen enempää. Meillä on kyllä ilmalämpöpumppujakin useampi, mutta kovilla pakkasilla niitä ei kyllä raaski juuri käyttää. Tammikuun sähkölasku (siis pelkkä kulutus!) oli kuitenkin 400 euroa, joka ei oikein jaksa naurattaa! Eikä naurata sekään, että koska omaan muutenkin hyvin vaillinaisen ääreisverenkierron ja keskivertoa matalamman ruumiinlämmön, niin jalkani eivät ole olleet lämpöiset syksyn Espanjan matkan jälkeen. Ja kyllä, pidän koko ajan villasukkia ja asun viltin alla. Aika usein kaipaan edellisen talomme lattialämmitystä… Lapset ovat onneksi perineet isänsä kuumaverisyyden ja hilluvat läpi talven shortsit jalassa kotona, ilman sukkia.

**©Pohjan Akka**‍ ‍*Myöskään kissat eivät viihdy kauaa ulkona talvella, vaan aika äkkiä oven takaa löytyy kuurapartaisia karvapalloja odottelemassa sisälle pääsyä.*

Myös ihoni on aivan kamalassa kunnossa talvisin, koska kuiva sisäilma yhdistettynä suuriin lämpötilanvaihteluihin sisä- ja ulkoilman välillä räjäyttävät rosacea-ihoni totaalisesti. Iho on rutikuiva, tulehtunut ja kipeä. Meikkikään ei juuri auta, kun meikkivoide vain korostaa ihon kuivuutta. Onneksi sillä saa edes punaisuuden piiloon, mutta se ei juuri lohduta. Onneksi ei tarvitse juuri poistua kotoa ihmistenilmoille.

Ja kotoa poistumista pakkanen vaikeuttaa muutenkin, kuin ihon osalta. Nimittäin kovilla pakkasilla meillä ei lähde kumpikaan autoista käyntiin, koska ne ovat ilmeisesti loppuun ajettuja romuja molemmat. Molemmissa on akun ja startin kanssa ongelmia,toisessa ei edes ole lohkolämmitintä tms. ja toisesta se ominaisuus taitaa olla rikki. Apukäynnistin eli boosterikin meillä on, mutta kovimmilla pakkasilla sekään ei auta. Eli toisin sanoen yli 20 pakkasilla on turha edes haaveilla poistuvansa kotoa ja meillä onkin eskarilainen (jolla on siis myös lisäksi vielä tunteja varhaiskasvatuksessakin ja ei siksi kulje taksilla) joutunut pitämään muutaman rokulipäivän vain siksi, ettei olla voitu kuskata häntä. Onneksi K tekee pelkästään etätöitä ja minä en muutenkaan juuri poistu kotoa paitsi uimahalliin ja kauppaan, niin ihan totaalinen katastrofi autojen reistailu ei onneksi ole. Ja onneksi meillä on aina pakastimessa ja kuivakaapeissa ruokaa varalla, niin ei haittaa jos kauppareissuun pääseminen venyy muutamalla päivällä. Meillä kun on sinne lähikauppaankin 8 kilometriä matkaa, niin ihan ei potkukelkalla sitä matkaa viitsisi taittaa.

Maaliskuu

Talvi jatkuu edelleen, vaikka valoisaa jo sentään on ja yleensä kovimmat pakkasetkin on jo lusittu. MUTTA. Nyt on aika liukastella! Yöllä on pakkasta ja päivällä plussaa, joten se tarkoittaa helvetin liukkaita pihoja, teitä ja rappusia. Tämä on se vaihe talvesta, kun se yrittää aktiivisesti saada ihmiseltä hengen pois tai vähintään tajun kankaalle. Päivystyksessä jonottaa hirveä määrä kevättalven uhreja, jotka ovat murtaneet lonkkansa/kätensä/jalkansa/häntäluunsa. Vaarallista aikaa jalankulkijoille, mutta myös autoilijoille! Pienikin virhearvio ja auto on suistunut mutkassa metsään. Mutkaisella tiellä autoilija jännittää kaikkia lihaksiaan koko matkan ajan ja sen seurauksena joka paikka on koko ajan jumissa. Ja kun lihakset ovat jäykät, niin on todennäköisempää heittää lipat kun könyää autolta sisälle. Ja mitähän kenkiä sitä sitten pitäisi näillä keleillä käyttää?! Saappaat olisivat siitä hyvät, että loska ei kastelisi varpaita, mutta saappailla lähtee henki ihan varmasti, koska pitoa ei ole lainkaan. Ihan kallokelillä ei ole nastoistakaan hyötyä, kun nekin vaan luistelevat jään pinnalla. Olisiko se selkein pitää luistimia?

Kaupoissa on myynnissä narsissiruukkuja ja pakkohan niitä on heti ostaa, onhan nyt jo melkein kevät! Ja sitten ne unohtuvat ulos siksi yöksi, kun pakkasta onkin yllättäen yli 15 astetta. Narsissit kyllä kestävät pikkupakkasia, mutta varmempi olisi ottaa ne sisään turvaan jos yölämpötila putoaa yli 10 miinusasteen. Ehkä ne toipuvat, ehkä eivät. Saahan niitä sitten kaupasta uusia.

**©Pohjan Akka** *28.3.2024, kun en tyytynyt pelkkiin narsisseihin, vaan ovenpielessä ilahduttivat myös jaloleinikit, jotka kestävät myös pikkupakkasta.*

Huhtikuu

Valoa tunnelin päässä! Vihdoin voidaan jo vähän haaveilla keväästä ja varovasti toivoa talven olevan kohta tältä erää ohi. Ikkunalaudat ovat täynnä esikasvatuksessa olevia taimia (koska et enää muista sitä loppusyksyn v*tutusta) ja pihahommiin olisi jo kamala kiire! Kaikki paikat ovat kuitenkin edelleen jäässä ja katolta pudonneet lumet ovat paikallaan vielä pitkälle toukokuuhun. Öisin on vieläkin pakkasta ja päivällä märkää ja kuraista. Lapsia ei tekisi mieli päästää ollenkaan autoon (tai eteiseen), koska kuraa on aivan joka paikassa! Sama homma siis kuin syksyllä. Huah.

**©Pohjan Akka**‍ ‍*4.4.2024, kun aurinko paistoi ja lakanat kuivuivat hetkessä. Seuraavana päivänä toiset pyykit jäivät lumisateen armoille, mutta siitä ei ollut kuin video todisteena.*

Aurinkoisena päivänä kodinhengetär vetää saappaat jalkaan, nappaa pyykkikorin kainaloon ja kahlaa sohjon läpi ulos pyykkitelineen luokse. Kevättuulessa pyykit kuivuvat nopeasti ja niihin tulee niin ihana tuoksukin! Kun viimeinen pyykkipoika napsahtaa pyyhkeen kulmaan, niin taivas menee pilveen. Ei vielä huolestuta, ei ole kuitenkaan luvattu sadetta! Kodinhengetär palaa sisälle ja juo kupin kahvia. Vilkaisee ulos ja katselee lumisateessa roikkuvia pyykkejä. 1-0 talvelle.

Vappupiknikin joutuu yhä useammin kattamaan olohuoneen lattialle, koska arvaamaton kevätsää jaksaa joka vuosi yllättää. Onneksi ihan pian on toukokuu ja muutamaksi kuukaudeksi voi unohtaa talven synkkyyden. Mutta Olli Halosta lainatakseni;

“Suomen kesä kestää hetken aikaa vaan
Mut sen hetken maailma tarjoo parastaan
Me näistä öistä kovaa hintaa maksetaan
Ku lopun vuotta pimeydessä palellaan”