Lisää valoa ja hyppysellinen rohkeutta
Kun on vuosia jo vellonut ahdistuksen ja masennuksen syövereissä vailla kunnollista toimintakykyä, niin uskaltaa olla vain hyvin varovaisen optimistinen, kun mieleen alkaa pilkahdella valoa ja olotila tuntuu hieman keveämmältä. Uskaltaako tässä luottaa siihen, että suunta on oikeasti vihdoin ylöspäin? Uskaltaisiko ottaa askeleen eteenpäin?
©Pohjan Akka Fuengirola 2023
Lisääntynyt valo
Viime päivinä on tuntunut, että valo ei ole lisääntynyt pelkästään ulkona, vaan myös pään sisällä. Olen ollut energisempi, iloisempi ja huomannut olevani jopa varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen.
Polven tilanne on huomattavasti parempi - nyt pääsen kulkemaan jopa rappusissa ilman klenkkaamista! Polvi on kyllä edelleen hieman turvoksissa ja välillä kipuilee, mutta suunta on kuitenkin parempaan päin. Olen pystynyt tekemään fysioterapeutin ohjeistamat liikkeet kolmesti viikossa ja lisäksi käynyt pari kolme kertaa vesijuoksemassa viikon aikana. Onko edes mahdollista, että ikuisesta sohvaperunasta olisi kuin huomaamatta muovautumassa aktiiviliikkuja?! En ole koskaan harrastanut liikuntaa säännöllisesti, joten itseäkin ihan ihmetyttää tämmöinen kehitys! Ja en myöskään ole ikinä ennen tehnyt fysioterapeutilta saamiani jumppaliikkeitä paria kertaa enempää ja olen sentään käynyt ensimmäisen kerran fysioterapiassa ala-asteella. Ehkä tätä menoa pääsen kuin pääsenkin vielä joskus kyykkyyn ja ylös! No ei nyt kuitenkaan liikaa sentään vielä innostuta, koska jalkojen kunto on edelleen aika surkea, enkä jaksa seistä pitkiä aikoja kerrallaan. Aktiivisempien päivien jälkeen jalkoja särkee pakaroista nilkkoihin asti, joten pitkä matka on vielä kuntoutusta edessä. Kivuista huolimatta olen kuitenkin hirvittävän iloinen, että pitkästä aikaa kehitystä on juuri siihen oikeaan suuntaan!
Jotain omaa
Terapiassani oli kolmen viikon tauko terapeuttini loman vuoksi, mutta en pitänyt taukoa lainkaan huonona asiana - päinvastoin tuntuu, että sain tilaa ajatella uusia asioita, kun viikoittainen käynti jäi pari kertaa väliin. Kolmessa viikossa ehti myös tapahtua kaikenlaista ja eilisessä tapaamisessa riitti juttua!
Nyt on alkanut enemmän ja enemmän tuntua siltä, että haluan käyttää Espanjassa oloajan jotenkin hyödyksi, koska kaipaan jo blogin rinnalle jotain muutakin omaa tekemistä. Työelämään palaaminen ei ehkä vielä tunnu oikealta, koska siinä kuormitus olisi niin kokonaisvaltaista, mutta olen alkanut lämmetä ajatukselle opiskelusta. Jep, vaikka vielä ihan hetki sitten olin sitä mieltä, että en usko haluavani koskaan enää opiskella yhtään mitään! Nyt olen kuitenkin pystynyt ajattelemaan vähän selkeämmin, kun masennus ja ahdistus ovat hellittäneet kuristusotettaan, ja uskon pian löytäväni energiaa myös johonkin uuteen.
Nopeat liikkeet ovat näyttäviä
Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ole pelkästään “lämmennyt ajatukselle opiskelusta”, vaan tämä akka tuli hakeneeksi kouluun kun kevään yhteishaku alkoi 10.3.! En ole edes puhunut tästä (edes siitä lämpenemisestä) kenellekään muulle kuin K:lle ja eilen terapeutilleni, joten töttöröö ja yllätys!
Saatan innostua asioista hyvin paljon hyvin nopeasti ja tämä opiskelemaan hakeminen on erittäin hyvä esimerkki siitä. K mainitsi viime viikolla jostain näkemästään työpaikkailmoituksesta, jonka arveli kiinnostavan minua/sopivan minulle. Siis lähinnä oli kyse siitä alasta, ei niinkään siitä, että minun pitäisi nyt hakea sitä kyseistä paikkaa. Siitä sitten googleteltiin, että mitäs pätevyyksiä sille alalle tarvittaisiin ja löydettiinkin siihen soveltuva koulutus, joka alkaisi syksyllä. Vähän puolivitsillä sanoin, että voisihan sitä vaikka hakeakin, kun yhteishakukin on vasta alkamassa ja kyseessä oli etäkoulutus, johon voisin hyvinkin osallistua Espanjasta käsin. Ja siitähän se ajatus sitten lähti, eikä sitä voinut enää kesken vauhdin pysäyttää. Viikonlopun aikana tutkailin vielä lisää erilaisia etäkoulutusvaihtoehtoja ja löysin toisenkin minua kiinnostavan koulutuksen. Tiistaina yhteishaun avauduttua sitten vain sen enempää ajattelematta täytin hakemukset molempiin koulutuksiin ja sen jälkeen istuin vain tuijottamassa tietokoneen ruutua sydän hakaten ja mietin, että mitenköhän helvetissä sitä päädyin taas tällaiseen äkkipikaiseen ratkaisuun?!
Jos yllätän tällä tiedolla kaikki teidät, niin uskokaa pois - yllätyin itsekin varmasti ihan yhtä paljon jos en enemmänkin! En kuitenkaan vielä hetki sitten edes ajatellut opiskelua tosissani ja nyt olen hakenut kahteen eri YAMK-tutkintoon, jotka alkaisivat syksyllä. Juu ei mitään kevyitä kursseja tai ammattikoulua, vaan suoraan syvään päätyyn ja kohti ylempää korkeakoulututkintoa!
©Pohjan Akka Fuengirola 2023
Hakemani koulutukset ovat keskenään aika erilaiset, mutta yhteisiäkin piirteitä niissä on. Molemmat liittyvät tavalla tai toisella johtamiseen ja henkilöstöhallintoon ja molemmat ovat etänä toteutettavia, mutta en nyt sen tarkemmin ala niistä vielä kertomaan. Tässä on vielä pitkä odotus edessä ennen opiskelijavalintojen julkistamista (2. heinäkuuta mennessä) ja toiseen koulutukseen täytyy suorittaa myös erillinen valintakurssi tässä kevään aikana, jonka perusteella valinta tehdään.
En oikeastaan tiedä kumpi jännittää tällä hetkellä enemmän; se että pääsen opiskelemaan, vai että en pääse!
Miksi se opiskelu sitten jännittää? No kun vielä vuosi sitten en pystynyt lukemaan edes hyvää kirjaa keskittymisvaikeuksien vuoksi, niin nytkö sitten kuvittelen pystyväni oppimaan uutta noin vain? Ja kun kyseessä on kaiken lisäksi vielä ylempi korkeakoulututkinto, niin työmäärä ei oletettavasti ole ihan pieni kuitenkaan! Olen ollut tässä nyt pari vuorokautta vähän levoton, kun mieli ei oikein tahdo pysyä taas akan tahdissa mukana (ihme juttu). Levottomuus ei kuitenkaan ole negatiivis-sävytteistä, vaan sellaista hämmästyksen ja epäuskon värittämää innokkuutta! Jos tästä nyt kuitenkin vielä ponnahtaisi takaisin työmarkkinoille uuden tutkinnon siivittämänä?!
Historia toistaa itseään
No eipä se nyt toisaalta ole kovinkaan yllättävää, että uusi ammatillinen suunta tulee äkkiarvaamatta nurkan takaa ja kaappaa mukaansa, koska niin olen tähänkin asti elämässä suunnistanut.
Yrittäjäksi päädyin ihan samalla tavalla vuonna 2011: opiskelin ammattikorkeakoulussa Palvelujen tuottamisen ja johtamisen restonomiksi ja minun oli määrä valmistua jouluna 2012. Haaveissa oli perustaa oma kahvila “sitten joskus tulevaisuudessa”, mutta sitten entisen harjoittelupaikkani omistajat ottivat yhteyttä ja tarjosivat mahdollisuutta ostaa heidän kahvilatoimintansa. Hetken siinä änkytin, että enhän minä kesken opintojen voi yrittäjäksi ryhtyä, mutta ei siinä kauaa mennyt, kun toiminimi oli perustettu, laina haettu ja torikahvila ostettu. Hupsista. Kahvilayrittäjänä viihdyin seitsemisen vuotta ja sen jälkeen oli tyhjä olo, kun en tiennyt mitä seuraavaksi haluaisin tehdä. Voisinko olla jossain muussakin yhtä hyvä?
Keväällä 2020 korona pakotti kaikki koteihinsa ja aikaa oli pyöriä omissa nurkissa. Päätimme K:n kanssa alkaa kunnostamaan vuotta aikaisemmin ostamamme talon puutarhaa ja siitä se uusi innostus taas heräsi! Minä, joka olin koko siihen astisen ikäni inhonnut puutarhatöitä, rakastuin kukkiin ja mullassa tonkimiseen. Ja sitten ihan huumorilla heitin, että “Pitäisikö opiskella puutarhuriksi?”…ja viikkoa myöhemmin olin hakenut puutarhurikouluun ja syksyllä 2020 aloitin opiskelut AhlmanEdussa. Kävi ilmi, että olin kuin olinkin hyvä jossain muussakin, kuin kahvilatyössä. Sillä polulla olisin onnellisena vieläkin, jos kroppa vain suinkin olisi kestänyt fyysisesti raskasta työtä. Vaan kuten tiedätte, niin eihän se kestänyt.
©Pohjan Akka Fuengirola 2023
Tässä ollaan oltu nyt taas tuuliajolla jo suunnilleen 2,5 vuotta, eikä mikään ala ole oikein tuntunut omalta. On tuntunut jopa mahdottomalta ajatukselta löytää vielä kolmas ala, jossa voisin kokea onnistumisen ja ilon tunteita! Mutta nyt on taas varovaisen innostunut olo - ehkä jompikumpi näistä hakemistani koulupaikoista menee maaliin ja syksyllä voi taas käynnistää moottorit? Tällä kertaa täytyy kyllä kiinnittää huomiota tasapainoon opiskelun, vapaa-ajan ja perhe-elämän välillä, että jaksaminen ei lopu ennen aikojaan.
Uupumuksen synkkyydestä on pitkä tie takaisin valoon. Tietäjät sen tietää.
