Maaliskuun mietteitä

3.3.2026 Istun leveän parisänkymme keskellä ja tuijotan hajamielisesti minua vastapäätä olevasta ikkunasta ulos aamun harmauteen. Ulkona on muutama aste pakkasta ja ilmassa leijuu satunnaisia lumihiutaleita. Talvi alkaisi kyllä jo riittää. Nojaan päätä sängyn pehmustettuun päätyyn ja kuuntelen jalkopäässä makaavan kissan kehräystä, seinällä raksuttavaa kelloa ja vesikiertoisen patterin kohinaa. Muuten on täysin hiljaista.

©Pohjan Akka Kolmen kuukauden päästä koristeomenapuukin jo taas kukkii.

Mitä kuuluu kukkuluuruu?

Tuntui siltä, että jotain täytyy kirjoittaa, mutta en kuitenkaan keksinyt mitään yhtä selkeää aihetta. Lähdin sitten miettimään, että mitä minulle nyt kuuluu? Joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään omia kuulumisia, vaikka niitä ei kukaan juuri sillä hetkellä kysyisikään. Ja jos kysyisi, niin kuitenkin sitä vaan vastaa “No ihan hyvää, ei tässä mitään ihmeempiä.” Ja usein se on paskapuhetta. Kenelle muka kuuluu aina ihan hyvää? Ja mitä se edes tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että et vain halua/jaksa selittää kysyjälle kaikkia elämäsi kiemuroita, vaan helpommalla pääset kun vastaat ympäripyöreästi “Ihan hyvää, mitäs sulle?”. Mutta jospa nyt miettisin ja vastaisin ihan oikeasti, että mitä minulle nyt sitten kuuluu?

Kehokuulumisia

Olen kärsinyt jalkojen kivuista jo kohta kolme vuotta. Toukokuussa 2023 vasen polveni alkoi töissä ollessa kipuilla ja parissa kuukaudessa tilanne äityi niin pahaksi, että jouduin jäämään työstäni viherrakentajana pitkälle sairauslomalle. Kivuista ja niiden syistä kerroin jo tarkemmin postauksessani Jatkuvat kivut, joten en nyt jaarittele samoista jutuista uudelleen, vaan keskitytään enemmän nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Fysioterapiaa ja vesijuoksua

Sain vihdoin helmikuun puolivälissä aikaiseksi varata taas ajan fysioterapiaan, jotta saisin apua ja ohjeita polvien ja lonkkien kuntoutukseen. Olen käynyt fysioterapiassa myös vuosi sitten samojen vaivojen vuoksi, mutta silloin en saanut kotona aikaiseksi yhtään mitään ja jumppaaminen ja venyttely jäivät tekemättä. Mielenterveyden haasteet eivät varsinaisesti helpota elämää, eikä minulla vuosi sitten ollut riittävästi voimavaroja kuntoutuksen toteuttamiseen. Nyt kuitenkin olo on tarmokkaampi (ainakin joinain päivinä) ja tuntuu, että voisin jaksaa huolehtia itsestäni paremmin ja sitoutua kuntoutusprosessiin. Sain fysioterapeutilta kolme helppoa liikettä, joita minun tulee tehdä kolme kertaa viikossa. Tämän lisäksi käyn 2-3 kertaa viikon aikana vesijuoksemassa ja yleensä juoksen puolesta tunnista tuntiin kerralla, jonka jälkeen vietän pari minuuttia kylmävesialtaassa. Tällaisella kuntoutusohjelmalla mennään nyt kuun loppupuolelle asti ja sitten katsotaan fysioterapeutin kanssa mikä on tilanne.

Olen tunnollisesti tehnyt määrätyt liikkeet, paitsi että viime viikko jäi liikunnan osalta kokonaan väliin, koska vasen polvi kipeytyi niin pahasti, että en kertakaikkiaan kyennyt liikkumaan sen kanssa yhtään ylimääräistä. Kävin lääkärissä ja polvesta poistettiin 42 ml nestettä ja pistettiin jokin lääkecocktail “tilalle”. Lääkärikäynnin jälkeen olin vuodelevossa vuorokauden ja sen jälkeen sain alkaa kivun sallimissa rajoissa liikkumaan. Lääkäri kehoitti vesijuoksemaan niin paljon kuin suinkin ehdin, koska se on kuulemma tässä tapauksessa parasta mahdollista liikuntaa! Harmi, että uimahalliin on 30 kilometrin matka, muuten varmaan kävisin joka päivä altaassa, koska siellä jalat ovat pääasiassa kivuttomat ja voin oikeasti nauttia liikunnasta!

©Pohjan Akka‍ ‍Barcelonan eläintarhassa marraskuussa 2022, kun 25 000 askelta päivässä meni kissamaisen ketterästi.

Kipulääkkeitä ja kylmähoitoa

Koska käytän verenohennuslääkkeitä, en voi syödä tulehduskipulääkkeitä käytännössä ollenkaan, koska ne lisäävät sisäisen verenvuodon riskiä. Paikallisesti voin käyttää tulehduskipugeelejä ja Voltarenia olenkin lotrannut vasempaan polveen useita kertoja tässä runsaan viikon aikana. Muuten käytän kipuun Panadolia tai Panacodia, mutta eivät ne kipuja kokonaan pois vie, helpottavat niitä vain vähän. Siksi en syö niitäkään yleensä kuin iltaisin, jos särky on silloin kovaa. Eniten kipuun tuntuu auttavan kylmähoito; pidän pakastimesta otettua kylmäpakkausta kipukohdan päällä 10-15 minuuttia kerrallaan ja useita kertoja päivässä. Tämän lisäksi pidän sohvalla istuessa jalkoja suorana sohvalla ja polvien alla isoa tyynyä, jotta jalat voivat olla rennosti ja polveen ei kohdistu painetta.

Ylipaino ahdistaa

Onhan se nyt sanomattakin selvää, että runsas ylipaino kuormittaa varsinkin alaraajojen niveliä. Onneksi minua hoitaneet lääkärit ovat kuitenkin olleet todella ymmärtäväisiä ja asiallisia painon suhteen, eikä siitä olla tehty sen suurempaa numeroa vastaanotolla. Minulla on ollut laihdutuslääke (Ozempic) käytössä viime vuoden toukokuusta lähtien, mutta paino ei ole sen avulla juurikaan laskenut. Olen yrittänyt voimavarojeni puitteissa panostaa tasapainoiseen ja terveelliseen ruokavalioon, mutta selvästikin muutoksia pitäisi tehdä enemmän, että paino lähtisi laskuun. Minua huolettaa, että olen alle nelikymppisenä sellaisessa kunnossa, että en pysty kävelemään pitkiä matkoja ja kyykkyyn meneminen tuntuu lähinnä kaukaiselta haaveelta.

Kuten olen jo useasti maininnut, niin olen päättänyt vakaasti olla enää koskaan laihduttamatta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi saada painoani putoamaan! Todellakin haluan, mutta haluan tehdä sen ilman kieltolistoja, kuureja tai muita vastaavia poppaskonsteja. Ei koskaan enää pussikeittokuureja, kalorien laskemista tai jokaisen suupalan punnitsemista. Onhan tähän nyt oltava parempi, kestävämpi tapa?! Ja onhan siihen. Kaikkea saa syödä, mutta omaa kylläisyyttä ja nälkäviestejä pitää oppia uudelleen kuuntelemaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, kun olen ne yrittänyt tavalla tai toisella sivuuttaa ja jättää huomiotta. Helppo homma, eiku…

Muuten kuuluu ihan hyvää

Jos kipuja ja ylipainon aiheuttamaa toivottomuutta ei lasketa, niin muuten kuuluu oikeastaan ihan hyvää. Lisääntynyt valo ja lämpötilan nousu ovat selvästi piristäneet mieltä ja koko ajan ei vituta! Sehän on mahtavaa, eikö? Pitkästä aikaa on myös ollut sellainen olo, että tässähän voisi olla jopa ihan toiveikas tulevaisuuden suhteen…ehkä siellä on vielä luvassa hyviä juttuja! No tietenkin Espanjaan muuttaminen on aivan ihanaa, sitä odotan kyllä jo todella paljon. Oman pihan luistinradalla (autopihaksi joku sitä kutsuu) liukastellessa osaan kyllä olla aivan erityisen innoissani siitä ajatuksesta, että ensi talvena ei tarvitse pelätä henkensä (tai vähintään lonkkiensa) puolesta joka kerta, kun astuu ulos marraskuun ja huhtikuun välillä. Kohta voin laittaa talvikengät ja paksut takit varastoon ja siellä ne saavat levätä marraskuuhun 2027 saakka. Ei tule ikävä!

©Pohjan Akka Maaliskuu 2022, kun Batmankin oli vielä aika pieni kissa.

Mutta kissoja tulee kyllä ikävä. Vielä on etsimättä väliaikainen koti meidän kahdelle ihanalle kissalle, kun niitä emme viitsi lennättää Välimeren rannalle elämään kerrostaloon, kun ovat tottuneet ulkoilemaan vapaasti täällä maaseudun rauhassa. Kenelleköhän minäkin sitten juttelen kaikki päivät siellä, kun lapset ovat koulussa ja K tekee töitä? Yleensä horisen kissoille, mutta siellä täytyy vaan tyytyä höpisemään itsekseni kuin mikäkin hullu.

Ja tietenkin ikävä tulee myös kaikkia läheisiä ystäviä ja sukulaisia, joita on tottunut näkemään paljon. Osa kavereista on kyllä luvannut tulla kyläänkin, mutta kaikille se ei toki ole mahdollista. Tietysti on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin ja löytää uusiakin ystäviä, mutta eihän uudet vanhoja korvaa ❤

Viiden kuukauden päästä minä ja K ollaan varmaan jossain päin Ranskaa matkalla kohti Fuengirolaa, jos siis suunnitelma autolla matkustamisesta toteutuu. On jotenkin hullu ajatus, että lähtöön on niin “vähän” aikaa, mutta silti edessä on vielä melkein koko kesä Suomessa! Eikä se kesä niin kovin kaukana enää ole, tänään näytti lasiterassin sisälämpömittari jo +22 astetta.

Ehkä viikonloppuna pitää aloittaa grillikausi!

PS. Allekirjoittaneella on muuten syntymäpäivä tasan kahden viikon päästä! Tuleekohan tänäkin vuonna synttärimorkkis, vai selviäisikö ilman 😏