Virallisesti keski-ikäinen
Tällä viikolla täytin 38 vuotta.
Sen kunniaksi ajattelin kertoa vähän enemmän itsestäni ja mikäpä siihen paremmin sopisi, kuin vanha kunnon ystäväkirjakysely!
©Pohjan Akka Selfie vuoden takaa, kun olin juuri viettänyt 37. syntymäpäivääni.
Perusjutut
Syntymävuosi: 1988
Asuinpaikkakunta: Kangasala
Lapsuuden perhe: Äiti, isä ja kaksi isoveljeä
Nykyinen perhe: Puoliso ja kaksi lasta
Lemmikit: Lapsuudesta asti on ollut enemmän ja vähemmän kissoja! Tällä hetkellä kaksi; Batman ja Bimbo
Asumismuoto: Omakotitalomainen pienkerrostalo, jonka omistamme kokonaisuudessaan
Ammatti: Viimeisimpänä viherrakentaja/puutarhuri, sitä ennen kahvilayrittäjä
Lapsuuden haaveammatti: Sisustusarkkitehti tai kirjailija
Silmät: Siniharmaat, mutta tietyssä valossa kauniin vaaleansiniset
Hiukset: Lapsena olin blondi, mutta nyt luonnollinen värini on tummanvaalea. Hiustyylini on elänyt vuosien varrella aika paljon ja hiusten värjäämisen olen aloittanut neljännellä luokalla. Suurimman osan ajasta hiukseni ovat olleet lyhyet. Nyt olen jo useamman vuoden näyttänyt suht samalta; sivuilta siili ja päälaella keikkuu monivärinen nuttura. Pinkkiä ja sinistä löytyy tällä hetkellä! Viime aikoina on herännyt ajatus permanentista, mutta ehkä en uskalla sille tielle lähteä kuitenkaan..
Näistä tykkään:
Harrastukset: Vesijuoksu, lukeminen, bloggaaminen, puutarhanhoito
Kirjat: Harry Potterit (luettu moneen kertaan ja osa myös englanniksi), Universumien Tomu -trilogia, Dan Brownin tuotanto, Cecilia Ahernin tuotanto, Empyreum-sarja, Outlanderit, Valtakunta-sarja ja varmaan monta muuta mitkä ei nyt tule mieleen!
Sarjat: Gilmoren tytöt, Frendit, Greyn anatomia, This is Us, Parenthood, Moderni perhe, Game of thrones, Outlander, Bridgerton…onhan näitä!
Ruoka: Lapsena lempiruoka oli jauhelihakastike ja spagetti (yllättävää), mutta nyt ei ole mitään yhtä selkeää suosikkia. Tykkään salaateista (jos joku muu on pilkkonut kaikki) ja ravintolassa valitsen usein hampurilaisen, koska makupalettini ei ole erityisen hienostunut. Avokadopastaa voisin syödä vaikka joka viikko, mutta meillä ei kukaan muu pidä siitä, joten syön sitä yleensä aina silloin, kun olen yksin.
Juoma: Vesi tai vissy, herkutteluun Coca-Cola
Herkut: Salmiakki, Kouvolan lakritsi, Punainen revolveri -karkit, Pandan suklaalakupallot, Fazerin vaalea maitosuklaa, popcorni, Manhattansipsit, tuore ananas, lakritsijäätelö, tuoreet vadelmat ja kotimaiset mansikat. Ainiin ja pulla!
Tatuoinnit: Paljon on kuvia jo iholle naputeltu, mutta onneksi on tilaa myös uusille! Niskassa yksittäinen sana Enkeli, joka on ensimmäinen tatuointini. Sen lisäksi kasveja löytyy molemmista käsivarsista (vasurissa olkapäälle ja dekolteelle asti) ja vasemmasta jalasta. Useampaan uuteen on ideat, mutta rahoituspuoli ontuu…
Lävistykset: Korviin olen saanut reiät viisivuotiaana. Teininä otin kulmalävistyksen, mutta se kasvoi ulos (kahdesti) ja muistona on melko iso arpi oikeassa kulmassa. Vuosi sitten otin nenälävistyksen, kun olin siitä jo pitkään haaveillut! Muita lävistyksiä tuskin tulee, mutta koskaan ei uskalla sanoa ei koskaan.
Ystävät: Sellaiset ihmiset, jotka eivät tuomitse ja joiden seurassa voi oikeasti rentoutua ja olla oma itsensä.
Oma tila: Olen aina viihtynyt vallan hyvin myös yksin ja kaipaan säännöllisin väliajoin omaa aikaa, jolloin saan olla ihan yksin omien ajatusteni kanssa. Parasta on saada olla omassa kodissa pari päivää ihan yksin! Silloin yleensä siivoilen ja järjestelen jotain, mutta myös rentoudun ja herkuttelen ihan kaikessa hiljaisuudessa. Olen onnellisessa asemassa, koska tämmöiset selfcare-viikonloput järjestyvät minulle useamman kerran vuodessa, koska K käy usein lasten kanssa keskenään tapaamassa isäänsä ja minä jään kotiin nauttimaan siitä, kun kukaan ei halua minulta yhtään mitään (paitsi tietenkin kissat).
Tuoksut: Rakastan puhtaan pyykin tuoksua! Paras tuoksu on ulkona kuivatussa pyykissä, mutta talviaikaan käytän miedosti tuoksuvia pesuaineita, koska en vain tykkää hajusteettomista. Tykkään myös tuksuvista vartalotuotteista, mutta olen myös esimerkiksi tarkka siitä, että millaista partavettä K käyttää, koska osa miesten tuoksuista on aivan kamalia! Tykkään sitruksisista ja hennon mausteisista tuoksuista ja itselläni on käytössä Ritualsin Mehr-sarja, jonka tuoksu on omaan nenään täydellinen. Minulla on tarkka nenä (raskausaikoina olisin varmaan voinut sijaistaa huumekoiria lentokentällä) ja pistän kaikki tuoksut aina merkille. Hyvät tuoksut saavat minut rentoutumaan ja hyvälle mielelle, mutta en silti halua elää överihajustettua elämää. Tuoksujen kanssa vähemmän on enemmän ja laatu todellakin korvaa määrän.
Värit: Lempivärini on vuosien varrella vaihdellut paljonkin, mutta tällä hetkellä kärkikolmikkona on sitruunankeltainen, räikeän pinkki ja turkoosi.
©Pohjan Akka Ketogeeninen syntymäpäiväkakku vuodelta 2021.
Näistä en tykkää:
Päihteet: En ole koskaan käyttänyt muuta kuin alkoholia ja kofeiinia, ja niitäkin nykyään hyvin vähän! Kahvia juon tällä hetkellä vain yhden kupin päivässä, koska liiallinen kofeiini lisää ahdistusta ja heikentää yöuntani. Alkoholia en ole nuoruusaikojen jälkeen nauttinut kovinkaan usein tai paljon, ja nyt se on käytännössä jäänyt kokonaan. En ikävöi krapula-aamujen tukkoista oloa ja loputonta nälkää, enkä myöskään niitä päänsärkyjä.
Pahat tuoksut: Esimerkiksi hienhaju on mielestäni äärimmäisen epämiellyttävä (no harva siitä ehkä tykkää), enkä halua ikinä itse tuoksua pahalta. Myös kaikki liian voimakkaat hajuvedet tai muut hajusteet saavat minut karttamaan hajun kohdetta!
Ruokainhokit: Inhoan kalaa ja kaikkia äyriäisiä. Syön ainoastaan lohta, mutta sitäkin vain kypsänä! En siis todellakaan syö graavattua kalaa tai sushia, enkä voi kuvitellakaan laittavani suuhuni silliä. En voi syödä edes avokadosushia, koska se pelkkä merilevä on kuvottavaa ja maistuu kalalle! En myöskään syö vahvoja juustoja, kuten vuohenjuustoa tai homejuustoja. En pidä maksasta, poikkeuksena Saarioisten perinteinen maksalaatikko rusinoilla! Muita sisäelimiä en ole koskaan maistanut, enkä kyllä koe tarvettakaan maistaa. En pidä raa’asta lihasta, mutta parin viime vuoden aikana olen oppinut syömään pihvini mediumina. Tartaria en ymmärrä ollenkaan - miksi kukaan haluaa syödä jauhelihaa raakana?! Enkä muuten tykkää yhtään hedelmäkarkeistakaan.
Kovat äänet: En ole koskaan tykännyt kovista äänistä, enkä kestä ylenpalttista melua. Alan herkästi edelleen itkeä, jos minulle huudetaan (hankaloittaa jonkinverran riitelyä parisuhteessa) ja olen ollut sellainen lapsesta saakka. Piikkaamisen tai poraamisen ääniä en kestä kuunnella ollenkaan ja sirkkelin ääni pistää kiristelemään hampaita. Lasten kiljuminen ja varsinkin äkilliset kiljahdukset sattuvat päähän ja olen onnellinen siitä, että kumpikaan omista lapsista ei ole koskaan ollut kiljuvaa sorttia!
©Pohjan Akka Karibianristeilyllä maaliskuussa 2024
Sekalaiset tunnustukset:
Pelkään hämähäkkejä, yöperhosia ja hirvikärpäsiä.
Olen hyvä leipomaan, mutta en jaksa nyhertää minkään monivaiheisten luomusten parissa.
Teen hyvää ruokaa, mutta sovellan niin paljon, että en voi jaksaa reseptejä kenelläkään (kun ei niitä ole).
Kiroilen paljon, mutta lapset eivät ole silti oppineet sitä tapaa.
Minulla on paha tapa nyplätä koko ajan jotain: sormia, vaatteita, sormuksia, koruja…
Olen luova ja rakastan värejä. En kuitenkaan ole taitava piirtämään tai maalaamaan, koska en ole koskaan jaksanut opetella.
Olen todella vaativa itseäni kohtaan, enkä koe iloa pienistä onnistumisista. Tämä on työn alla.
Olen joissain asioissa todella impulsiivinen, kuten vaikka nettishoppailussa. Saatan “huomaamatta” tilata hirveän kasan vaatteita, mutta sitten päädyn kuitenkin palauttamaan kaikki tai ainakin suurimman osan. Tämäkin on työn alla, koska tässä ei ole mitään kestävää.
En tykkää halata kuin ihan muutamia ihmisiä. Lapsia ja puolisoa tykkään halailla ja varsinkin K:n kanssa halataan monta kertaa päivässä, mutta silti minulle ei ole luontevaa halata esimerkiksi ystäviä tai muita sukulaisia. Minua saa kyllä halata, mutta koen sen hieman epämukavana ja jotenkin teennäisenä.
Rakastan kissoja ja juttelen niille päivät pitkät! En osaa kuvitella elämää kokonaan ilman kissoja, koska minulla on ollut kissa neljävuotiaasta saakka. Hieman jo hirvittää Espanjaan lähtö, koska kissat eivät tule mukaan ja niitä tulee kyllä kova ikävä!
En ole lainkaan heittäytyvää tyyppiä, vaan tietyissä tilanteissa olen hyvinkin pidättyväinen.
Minulla on kasvoissani ruusufinni (Rosacea) ja se oireilee välillä niin paljon, että tekisi mieli vain linnoittautua kotiin, ettei kukaan näkisi sitä. Ihoni punoittaa poskista, nenästä ja otsasta, ja pahimmillaan ihossa on kipeitä näppylöitä ja jopa paiseita. Onneksi hyvät ihonhoitorutiinit auttavat ja välillä iho on ihan hyvässä kunnossa! Ketogeenisen ruokavalion aikana ihoni voi paremmin kuin koskaan, joten myös ruokavaliolla on iso merkitys.
Tykkäisin muuten kuljeskella metsissä, mutta inhoan hyttysiä ja hirvikärpäsiä.
Pelkään isoja ja vallattomia koiria, koska minua on lapsena purrut koira reiteen. Siitä on muistona kolme pientä arpea, jotka tulevat rusketuksen myötä esiin.
Olen todella sarkastinen ja siksi monet saattavat pitää minua ärsyttävänä tai jopa ilkeänä.
Olen todella kiltti ja huomaavainen ihminen, enkä koskaan pyri loukkaamaan ketään! En edes ravintolassa koskaan sano, että en pitänyt ruuasta, en edes silloin kun sain aivan väärän annoksen. Söin vaan kiltisti kanahampurilaisen juustohampurilaisen sijasta ja kiittelinkin vielä!
Olen todella hyvä pomo. Tai en tällä hetkellä, koska en ole edes töissä, mutta olen kahvilayrittäjäaikoinani saanut jopa työntekijältäni mitalin, jossa lukee “Maailman paras pomo”.
Rakastan ja vihaan asiakaspalvelua. Ja tämän voi ymmärtää vain ne, jotka ovat joskus tehneet asiakaspalvelutyötä! Olen todella hyvä asiakaspalvelija, mutta välillä työ on todella kuormittavaa ja puuduttavaa.
Olen opiskellut vuoden valokuvausta, mutta sen jälkeen en ole tarttunut järjestelmäkameraani kuin muutaman kerran.
Tällä hetkellä minulla on 437:n päivän striikki (eli montako päivää putkeen olen käyttänyt sovellusta) Duolingossa, jossa harjoittelen espanjaa ja shakkia.
©Pohjan Akka Eat cake!
Mitä toivon seuraavalta vuodelta?
Toivon, että tämä olisi pitkästä aikaa “minun vuoteni”. Eli haluaisin päästä elämässä oikeasti taas eteenpäin ja kokea saavuttaneeni jotain ennen ensi maaliskuuta. Haluan myös kokea pitkästä aikaa viltipitöntä iloa ja onnea! Pitkän masennusjakson jälkeen alkaa puhti olla aika vähissä, mutta uskallan olla kuitenkin toiveikas tulevan vuoden suhteen. Ainakin yksi iso unelma toteutuu tänä vuonna, kun lähdemme elokuussa kohti Espanjaa! Ensi vuonna syntymäpäivääni juhlitaankin hieman erilaisissa maisemissa, vaikka aurinkoa ei onneksi ole tänä vuonnakaan puuttunut.
Fyysisesti toivon, että vuoden aikana saan kuntoutettua (kirjoitin edellisen sanan ainakin kymmenen kertaa väärin, koska en näköjään enää tässä iässä osaa tavata) jalkojani niin paljon, että ensi maaliskuussa pääsisin kyykkyyn ja sieltä myös ylös omin avuin. Painon suhteen en halua asettaa tavoitteita tai tehdä itselleni lupauksia, koska loppujen lopuksi se on kuitenkin vain pelkkä numero. Enemmän toivoisin oppivani hyväksymään itseni sellaisena kuin kulloinkin olen. Haluan voida hyvin ja tehdä terveyttäni edistäviä valintoja, vaikka ne eivät näkyisikään kehoni koossa ❤
